Emmi Gongin saarna helluntaina 5.6.2022 

"Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon!", sanoo Jeesus. Usko on luottamusta: luottamusta Jumalan hyvään tahtoon ja luottamusta siihen, että Jumala pitää meistä huolta niin arkisen elämän keskellä kuin maailman mylleryksissäkin. Miksi sitten joskus on niin vaikeaa luottaa ja olla vaipumatta epätoivoon?

Toisinaan olen kokenut hankalana tulla saarnaamaan viisaita sanoja ja muistuttamaan Jumalan tahdon mukaisesta toiminnasta ja rohkaisemaan sitä kohti. Vaikka käyttäisin me-muotoa puhuessani, silti tulee helposti sellainen tunne, että kohdistan sanani teille enkä itselleni. Mutta olen huomannut, että monesti saarnojeni sisällöt pyörivät vahvasti niiden aiheiden ja teemojen ympärillä, jotka ovat juuri sillä hetkellä ajankohtaisia omassakin elämässäni. Monesti ne asiat, joista niin viisaasti saarnaan, ovat juuri niitä asioita, joista minun pitäisi ottaa oppia omassakin elämässäni.

Voin nimittäin tunnustaa, ettei ole ollenkaan helppoa luottaa Jumalan apuun ja olla vaipumatta epätoivoon. Toisinaan tuntuu siltä, kuin jokainen ovi ympärillä sulkeutuisi ja tie nousisi vastaan. Yrittipä mitä tahansa, vastoinkäyminen seuraa vastoinkäymistä. Eikö tämä ikinä lopu? Mitä hyötyä on edes yrittää?

Jos siinä ei ole epätoivoa, niin en tiedä, missä on. Enkö siis luota Jumalaan, jos en luota siihen, että elämäni kääntyy hyväksi? Enkö rakasta Jeesusta, jos en iloitse siitä, että Hän nousi Isän luokse jättäen meidät tänne? Mielestäni ehdottomat joko-tai-asetelmat eivät ole hedelmällisiä. Ajattelen elämämme ennemminkin janana, jolle jokainen asetumme hieman eri kohtaan elämäntilanteestamme riippuen. Kynttilä ei joko ole sammunut tai pala täydellä roihulla – liekki saattaa olla aivan heikkokin. Tai tuulisessa säässä eestaas rimpuileva. Toisaalta valtava liekki saattaa myös palaa nopeasti loppuun, kun tasainen liekki on varmempi ja luotettavampi.

Voimme miettiä esimerkiksi Vanhan testamentin Jobia, joka kärsi paljon ja vaipui epätoivoonkin. Jobhan toivoi kuolevansa, koki Jumalan häntä vaanivan ja toivoi, että Jumala kääntäisi hänestä edes hetkeksi katseensa pois. Jobin kirja sisältää valtavan vahvoja ja ajatuksia herättäviä kuvauksia toisenlaisesta kokemuksesta Jumalan läsnäolosta. Ei Jobilla ollut toivoa tai iloa, mutta hän pysyi kaikesta huolimatta uskollisena. Ei hän missään vaiheessa epäillyt Jumalan olemassaoloa eikä kironnut Jumalaa, vaikka monella mittapuulla hän varmasti kyseenalaisti Jumalan perustavanlaatuisimpia ominaisuuksia. Kaiken keskellä hän pysyi kuitenkin uskollisena ja sinnitteli. Kenties sen takia hänet on nostettu esimerkillisenä ja Jumalalle uskollisena esikuvaksi.

Joten en ottaisi Jeesuksen lausumaa syyllistävänä vaatimuksena, vaan ennemminkin rohkaisuna. Vaikka emme juuri tässä hetkessä pystyisi luottamaan tai ainoastaan juuri ja juuri välttämään epätoivon syvimmät syöverit, niin Jumala pitää huolta, ettei liekkimme sammu. Vaikka kokisimme tällä hetkellä vain selviävämme tai sinnittelevämme, niin jo vaikeuksien keskellä jatkaminen on rohkeutta. Joka päivä vastoinkäymisestä huolimatta valitsee nousta uuteen päivään ja selvitä siitä. Joka päivä uudelleen ja uudelleen ja uudelleen, kunnes kenties eräänä päivänä nouseminen on hieman helpompaa. Olkaa rohkeita, Isä lähettää teille Puolustajan.

Pyhä Henki on lähetetty meille lohduttajaksi ja auttajaksi. Pyhä Henki ei ole jotakin sellaista, joka valtaa meidät täysin ja alkaa toimia sijastamme, vaan jotakin sellaista, joka voimistaa ja kasvattaa sitä hyvää, mikä meissä on. Pyhä Henki vahvistaa meitä ja auttaa meitä saamaan oman äänemme kuuluviin, ei hukuta sitä alleen. Pyhä Henki ei ole tullut nujertamaan meitä, vaan vahvistamaan niin, että uskaltaisimme rohkeasti luottaa Jumalaan ja astua Hänen eteensä. Että selviäisimme tästä päivästä.

Jeesus sanookin: "Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa." Jeesus lupaa meille sellaista rauhaa, jota maailma ei koskaan voi meille tarjota. Joten, vaikka nyt olisi vaikeaa löytää rauhaa ympäriltään tai sisimmästään, niin se ei tarkoita, ettemmekö ikinä sitä löytäisi. Tuli aika, jolloin Jobkin pääsi sopuun Jumalan kanssa. Jumalan lupaus kantaa läpi vaikeidenkin aikojen, väsymyksen, uupumuksen ja epäilyksen. Älkää vaipuko epätoivoon, ehkä kaikki kääntyykin vielä hyväksi.